Kuukautta vaille vuosi

Pikku-a täyttää sunnuntaina jo 11 kuukautta ja vauva-aika on kohta muisto vain.
Vaikka hän liikkuu jo suhteellisen nopeasti, yksi ongelma hänellä on. Kun monet muut samanikäiset lapset harjoittelevat seisomaan nousua (elleivät jo kävele kuten iso-A saman ikäisenä), meillä ei osata nousta vielä edes makuulta!! Pikku-a kyllä istuu tukevasti ja liikkuu peppukiitämisen ja konttauksen välimuotoa olevalla tyylillään, mutta jos hän sattuu tipahtamaan vatsalleen tai kaatumaan selälleen niin siihen jää. Viikonloppuna hän pääsi kerran vatsalta kontalleen ja siitä istumaan, ja aloin uskoa että neiti oppi ylösnousemisen salat, mutta ei. Hän ei yleensä edes yritä päästä ylös vaan alkaa ensin hihkua vaativaan sävyyn, sitten kitistä ja lopulta parkua. Eihän a nyt loputtomiin voi vaatia, että joku tulee nostamaan hänet ylös, varsinkaan kun hän alkaa jo nousta tukea vasten polvilleen ja pian varmaan seisomaankin.

Ruokapöydässä a on alkanut vaatia itselleenkin haarukkaa tai lusikkaa, vaikka syöminen ei sillä oikein vielä onnistukaan. Hän saa laitettua ruoan suuhun, jos täytän haarukan/lusikan valmiiksi, muttei saa vielä itse siihen ruokaa. Paitsi aamupuuroa hän on saanut kauhottua muutaman kerran oikein hienosti lusikkaan, yleensä hän vaan ei malta kunnolla edes yrittää. Olen lisännyt taas puuroon maitoakin, tosin ensin vain teelusikallisen ja nyt jo ruokalusikallisen. Aterioilla on tarjolla piimämuki, mutta siitä a juo aika vähän sillä hän pitää selvästikin enemmän vedestä. Vatsavaivoja ei nyt ole ollut, mutta etenen silti hitaasti.

Pari viikkoa sitten kirjoitin, että pikku-a alkaa suhisemaan kun näkee kissan. Nyt hän on lisännyt puheenharjoitteluun myös kirja ja pupu -sanat, tosin kirja on 'k ja sorinaa' ja pupua sanoessaan hän laittaa huulet yhteen ja tapailee p-kirjainta. Pienestäkin edistyksestä on kuitenkin mukava iloita :)