Se onnistui sittenkin!

Sain sittenkin lapsivapaan äitienpäivän!

Mies heräsi aamulla lasten kanssa, ja sängystä kuulin jo iso-A:n pirteän rupattelun. Itse nousin seitsemän jälkeen ja sain ilokseni kuulla että A:lla ei ollut lainkaan kuumetta. Neiti oli muutenkin jo niin terveen tuntuinen, että päätimme hänen pääsevän isovanhempiensa luokse äitienpäivän viettoon. Puoli kymmeneltä mies ja lapset sitten  lähtivät ja jäin kotiin aivan yksin. Ihan ensimmäiseksi söin banaanin, ja puolen tunnin päästä siitä tein superdieetin kotitreenin ja kävin 45 minuutin sauvakävelylenkillä aivan yksin. Sen jälkeen venyttelin, kävin suihkussa, heitin sängystä lakanat pyykkikoneeseen, valmistin miehelle alkuviikon eväsruoan töihin ja itselleni  täksi päiväksi lounaan jonka söin - arvaatte oikein - aivan yksin.

Älkää luulko väärin, rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta, mutta joskus on vain saatava omaa aikaa. Kun saa päivän ajan tehdä mitä itse haluaa aivan omaan tahtiinsa, jaksaa lasten kanssa taas paljon paremmin. Itse asiassa olen tänään saanut jopa tehtyä hieman kotitöitä kun tiedän, että ne tehtyäni minun ei tarvitse taas keskittyä lapsiin vaan saan löhötä loppupäivän. Ohjelmassa on romanttinen komedia digiboksilta - pyörii tässä samalla kun kirjoitan blogia ja surffaan netissä - ja sen jälkeen käpertyminen sohvan pohjalle mieheltä saamani toisen äitienpäivälahjan eli Vuoden mutsi -kirjan kanssa.

Päivä on myös monin verroin mukavampi, kun ei tarvitse ensin syödä itseään ähkyyn kaikenlaisilla herkuilla ja sen jälkeen parannella ähkyä loppupäivää.

P.S. Tällä hetkellä katsomani Kerran Roomassa (When in Rome) on aikalailla hauska ja viihdyttävä leffa, suosittelen :)