Pikku-a:n kuulumiset ja nuhainen isosisko

Menivät sitten tämän päivän suunnitelman uusiksi, kun iso-A:lla on kova yskä ja nenäkin alkoi yön aikana vuotamaan ihan solkenaan. En siis viitsi lähteä tartuttamaan kaverin lasta ja synttäreillä olevia muita lapsia, vaan oleskelemme tämän päivän kotona. Uimaankaan ei lähdetty, vaikka olisi ollut perheuinnin aika.
Onneksi A on melko hyväntuulinen ja leikkii rauhassa, toivon että huomenna hän voisi jo paremmin ja pääsisi miehen ja pikku-a:n kanssa juhlimaan äitienpäivää mammansa luo.

Pikku-a:n kanssa kävi äsken omituinen juttu. Hän nukahtaa yleensä päiväunille joko rinnalle tai ulos vaunuihin. Tänään hän ei rinnalle suostunut nukahtamaan ja aloitti vaan kamalan rääkymisen imetyksen lopuksi. Vaunuihin en viitsinyt viedä, sillä ulkona sataa. Vauva oli selvästi väsynyt, mutta itki vain sylissä ihan lohduttomasti. Jonkin aikaa tuuditeltuani ajattelin yrittää josko hän nukahtaisi omaan sänkyynsä. Heti kun laskin hänet sinne, itku loppui. Hän katseli minua tyynesti kun toivotin hyvää päiväunta ja lähdin huoneesta pois. Vähän aikaa sieltä kuului jokeltelua, ja sitten hiljeni. Pieni vauvani ei siis halua nukahtaa syliin enää lainkaan :/

Muutenkin pikku-a on päivä päivältä vähemmän vauva. Nykyään hän on jo melko ketterä liikkumaan paikasta toiseen, tyyli on jotain kontaamisen ja peppukiitämisen väliltä. Eilenkin kun imuroin kotia niin hän seurasi huoneesta toiseen ilman että minun piti häntä siirtää. Yleensä a viihtyykin nykyään mainiosti lattialla kun saa tutkia paikkoja, vaarallisia paikkojahan täällä ei olekaan sillä ne on karsittu jo iso-A:n vauva-aikana pois.

Pikku-a on myös alkanut tapailemaan sanoja. Ei vielä paljon, mutta esimerkiksi kissan tullessa näköpiiriin alkaa a:n suusta kuulua suhinaa. Aivan kuin hän yrittäisi sanoa kissa. Lisäksi miehellä on tapana sanoa (amerikkalaisen joulupukin tyyliin) ho-ho-hoo tullessaan kotiin, ja pikku-a matkii häntä jo todella lahjakkaasti :)

Ruokailu menee vanhaan malliin sormiruokaillen. Aamupuuron olen joutunut a:lle viime aikoina syöttämään, sillä lusikkaa hän ei laita nykyään suuhun vaan alkaa hakkaamaan sillä lautasen tai pöydän reunaa havaittuaan homman hauskuuden. Maitotuotteita a maistelee ahkerasti: aamupalalla ja iltapalalla turkkilaista jogurttia ja pääaterioilla raejuustoa. Piimää en ole nyt antanut vaippaihottuman jälkeen, mutta koska oireet eivät tuntuneet johtuvan siitä vaan puuroon laittamastani maidosta niin olen ajatellut että alan antamaan sitä taas parin päivän kuluessa.

Onneksi imetys jatkuu vielä. Olen pikku-a:n kanssa nauttinut siitä ihan eri tavalla kuin isosiskonsa kanssa, sillä kertaakaan ei ole tullut raivareita maidon loppuessa kesken tai tullessa liian hitaasti. En pidä lainkaan mahdottomana että imettäisin vielä a:n mennessä hoitoonkin, tosin silloin imetykset jäävät pakostikin enää pariin kertana päivässä.

Pikku-a:n vauvavuosi alkaa olla lopuillaan, enää puolitoista kuukautta yksivuotissynttäreihin! Apua, mihin mun vauvani katosi??