Superdieetistä on nyt takana 4 päivää ja jäljellä 38. Tähän saakka olen aina ajatellut että lasten päiväunien aikana - jos yleensä saan molemmat yhtä aikaa nukkumaan - minä rentoudun. Katson tv:tä tai surffaan netissä, enkä todellakaan tee kotitöitä tai rehki liikoja. Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, ja tein dieettiin kuuluvan kotijumpan. Jumppa itsessään ei vie kuin puoli tuntia, mutta se on todella tehokas ainakin toissapäiväisestä treenistä seuranneen lihasten jomotusten perusteella. Aerobinen jäi tänään väliin, mutta pääasia että sain edes tuon treenin tehtyä. Eikä iso-A itse asiassa edes suostunut nukkumaan päiväunia, mutta hän tuijotti televisiosta Titi-nallea niin lumoutuneena että antoi minun treenata toisessa huoneessa aivan rauhassa.
Jumppaaminen kyllä kannatti, sillä sen jälkeen oli aivan mahtava ja energinen olo. Saatan jopa tehdä sen toistekin :)
Minuun ei ole vieläkään iskenyt herkkujen himo, mutta olen ollut lähellä sortua monta kertaa pistämään suuhuni jotain dieettiin kuulumatonta. Huomaan, että minulla on lähes automaattinen tapa esimerkiksi nuolaista jogurttipurkin kansi kun laitan iso-A:lle iltapalaa tai pistää suuhun omenanlohko iso-A:n välipalasta. Vaikka tuollaiset lipsahdukset eivät tunnu vaarallisilta, niin kaikki lisä ja jokainen ylimääräinen kalori on kuitenkin dieetistä pois. Minun onkin koko ajan pakko keskittyä siihen, että en pistä suuhuni mitään dieetin ruokavalioon kuulumatonta. Toivon että se helpottuisi tässä kuuden viikon aikana.
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti