Olin jo vuosia haaveillut kirkasvalolampusta. Se oli jo häiden lahjalistalla neljä vuotta sitten, mutta sen sijaan saimmekin herätysvalon (joka ei todellakaan ole sama asia!). Viime talvena sain vihdoinkin ostettua kirkasvalolampun, mutta iso-A:n valittaessa joka kerta sen kirkkaudesta jäi käyttö aika vähälle. Keväällä jemmasinkin lampun kaappiin odottamaan uutta syksyä.
Tänään, pikku-a:n mentyä päiväunille ja iso-A:n katsellessa lastenohjelmia, muistin valaisimen olemassaolon, ja tuossa se nyt tuo kirkasta päivänvaloa keittiöön. Kun en voi selkäni vuoksi edes jumpata, niin otetaan sitten valohoitoa tässä tietokoneella istuessani ja kahvikupillista hörppiessäni. Valo ei näytä häiritsevän edes iso-A:ta, sillä neiti tulee aina välillä pöydän ääreen piirtämään - palatakseen pian taas tv:n ääreen - eikä ole ainakaan vielä pyytänyt sammuttamaan valoa :)
Takana 30 kilon painonpudotus, edessä haaste siitä kuinka yhdistetään äitiys, työelämä sekä painonhallinta. Saako tämä äiti pois viimeisetkin liikakilot, vai lähteekö paino jälleen nousuun...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti