Painopäivitys ja vatsa-ahdistusta

Paino alitti tämän aamuisessa (oikeasti myös eilisessä) punnituksessa välitavoitteeni 75 kiloa! Vaaka on siis jo kahtena aamuna näyttänyt lukemaa 74,9kg. Kannatti siis pitää tankkauspäivä ja "kärsiä" alkuviikon turvotuksesta, sillä aineenvaihdunta sai selvästi lisää vauhtia. Asetin ensin seuraavaksi välitavoitteeksi lopulliseksi tavoitteekseni 70kg, mutta huomasin että tuolloin painoindeksini on 25,1 eli juuri ja juuri lievän ylipainon puolella. Siksi laskin tavoitetta kilolla 69 kiloon, jolloin olen pitkästä aikaa normaalipainoinen.

Olen siinä suhteessa onnellisessa asemassa, että yläkroppani ei pahemmin kerää ylimääräisiä kiloja. Käsivarret ja selkä ovat siis jo oikein sutjakassa kunnossa, ja voin huoletta käyttää vaikka hihattomia toppeja (tosin tähän vuodenaikaan niitä ei paljon tule käytettyä). Liikakiloni ovatkin kertyneet reisiin ja - yllätys yllätys - vatsaan, joissa molemmissa on rasvaa vielä aivan liikaa. Onneksi ne on kuitenkin helpompi peittää vaatteilla kuin esimerkiksi roikkuvat allit joita minulla siis ei ole koskaan ollutkaan.

Vatsani on muuten tällä hetkellä niin kamalan näköinen, että se on jo melkein huvittavaa. Seisoessa se on ihan ok - tai siis pömppövatsa -, mutta kun istun se asettuu roikkumaan, ja kyljelläni se on suorastaan absurdi. Valokuvia ei ole tulossa, mutta vatsassa on tällä hetkellä löysää nahkaa (ja sen sisällä läskiä) niin paljon, että kyljellään maatessa se lötkähtää vartalon viereen ihan omaksi klöntikseen - en edes tiedä kuinka voisin sitä paremmin kuvailla. Yritän kyllä kovasti aktivoida vatsanahkan verenkiertoa hankaamalla sitä karkealla pesusienellä joka suihkukäynnillä, ja rasvailenkin vatsaa aika usein (tosin se myös unohtuu välillä), mutta saa nähdä vetäytyykö se kunnolla koskaan. Onneksi se on jo vetäytynyt aika paljon verrattuna siihen kuinka suuri vatsani oli alun alkaen - saati sitten loppuraskaudesta -, mutta paljon on vielä jäljellä. Arpiakin on koko vatsan seudulla häpyluulta rintojen alle. Onneksi osaan ottaa asian suhteellisen rennosti, sillä pystyn tosiaan peittämään vatsani vaatteilla. Mies on ainut henkilö, joka joutuu sitä ihastelemaan ja hän tuntuu sen hyväksyvän ilman ongelmia.

Tänään lähden juhlimaan lasten serkkutytön ristiäisiä. Lähdemme pian anopin luokse, jossa lapset saavat lounaan ja pikku-a voi nukkua päiväunet, ja otan itselleni mukaan Liten mukaisen lounaan. Loppupäivän - iltapalaa lukuunottamatta - aion kuitenkin ottaa rennommin ja syödä päivälliseksi samaa ruokaa muiden kanssa. Ristiäisjuhlissa yritän kuitenkin pitää herkuttelun aisoissa. Päälleni saan pukea mekon, joka ei vielä 7.10. mennyt kiinni, mutta joka eilen sitä sovittaessani sujahti helposti ylleni. Viimeksi se on siis sopinut minulle 6,5 vuotta sitten isäni syntymäpäivillä... Voin siis olla oikein hyvillä mielin, tavoite alkaa olla jo niin lähellä :)