Aamu alkoi siis mukavasti, eikä päivä siitä yhtään huonontunut. Iso-A käyttäytyi todella kiltisti koko päivän ja pikku-a:kin oli - kuten tavallista - oikein hyväntuulinen. Aamupäivällä kävimme perhekahvilassa ja muskarissa, iltapäivällä taaperojumpassa. Kotimatkalla jumpasta iso-A nukahti eikä tällä kertaa aloittanutkaan kiukkuamista kun herätin hänet puolen tunnin torkkujen jälkeen. Iltakin sujui rattoisasti leikkien, ja sain lapset myös nukkumaan ilman ongelmia. Olen myös onnistunut pysymään ruokavaliossa, eikä herkkuja ole tehnyt edes mieli.
Tällaisina päivinä on helppo tuntea olevansa hyvä äiti vastineeksi eilisen huonolle fiilikselle. Sain jaettua aikaani molemmille lapsille, annettua paljon haleja ja suukkoja eikä minun tarvinnut korottaa iso-A:lle edes ääntäni kuin pari kertaa (mutta hyvästä syystä). Useamman kerran tänään minut valtasi aivan suunnaton onnen tunne, kun katselin kiltisti leikkiviä lapsiani. Elämäni on ajoittaisista ärsytyshetkistä huolimatta aikalailla mukavaa.
Toivon, että hyvä fiilis jatkuisi myös huomenna, mutta saa nähdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti