Pahoittelen koko tämän viikon jatkunutta blogihiljaisuutta. Jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne mitään. Monta kertaa olen miettinyt että pitäisi, mutta en ole sitten keksinyt paljonkaan kirjoitettavaa. Olen pysynyt dieetissä suhteellisen mukavasti - muutamaa viinirypälettä lukuunottamatta - ja painokin on laskenut aikaisempaa alhaisempiin lukemiin. Itse asiassa vaaka näytti tänään 75,5kg mikä on yli kaksi kiloa vähemmän kuin maanantain turvotuspaino - tankkauspäivä siis kannattaa pitää! -, mutta katsotaan nyt että mikä on tilanne maanantaina...
Asia, josta aloin nyt kirjoittamaan, on tekosyiden keksiminen. Miehellä on tänään lomapäivä, ja olin päättänyt lähteä salille kunhan pikku-a menee päiväunille. Siinä välissä ehtisin hyvin treenata ennen kuin täytyy olla kolmen jälkeen taaperojumpassa 10 kilometrin päässä. Aamulla käytin pikku-a:n korvatulehduksen jälkitarkastuksessa, ja kotimatkalla tajusin että minähän en olekaan pessyt salivaatteitani vaan ne ovat odottaneet hikisinä pesukoneessa toissaillasta lähtien. Paitoja kyllä löytyy kaapista useampia, mutta tällä hetkellä minulla on vain yhdet salihousut ja urheiluliivit. En siis pääse treenaamaan, ennen kuin vaatteet on pesty ja kuivattu.
Saman tien tuon tajutessani mieleni alkoi kehittelemään tekosyitä, miksi en pääsisi salille tänään lainkaan. Olo on todella väsynyt pikku-a:n herättäessä viime yönä aina vain uudestaan ja uudestaan, kunnes puolenyön jälkeen laitoin hänelle supon jonka jälkeen tyttö nukkui aamuun saakka. Päähänkin särkee, sillä niskat ovat jumissa. Ja illalla ei ole yhtään niin kiva mennä salille kuin hyvissä ajoin päivällä. Tuossa nuo kaikkein tärkeimmät syyt jäädä kotiin vaatteiden likaisuuden lisäksi.
Hetken mietittyäni totesin kuitenkin, että vaatteet ehtii varmasti pesemään (ja kuivaamaan kuivausrummussa) siihen mennessä kun saavun taaperojumpasta kotiin, ja olenhan käynyt salilla muutenkin vasta viiden aikaan jolloin se on virallisesti auki - muutenhan olisin mennyt sinne tänään kirjaston aukioloaikaan ja saanut sieltä avaimen -, miksi se siis olisi tänään yhtään hankalampaa. (Olisihan se ollut mukava treenata mitä luultavimmin yksin eikä muiden ihmisten kanssa samaan aikaan, mutta on se onnistunut ennenkin...) Lisäksi pahin väsymys saattaa jopa hävitä kunnon treenin ja sitä seuraavan sauvakävelylenkin ansiosta, ja jumissa oleville lihaksillekin voisi olla hyvä saada vähän vetreytystä. Siinä samassa minulta hävisivät kaikki (teko)syyt olla lähtemättä salille, varsinkin kun se ei huomenna ole auki lainkaan ja sunnuntain olemme juhlimassa lasten serkkutytön ristiäisiä. Kaiken lisäksi sain eilen postissa Fitfarmin treenipäiväkirjan, jonka korkkaamista odotan innolla :)
Taidan siis ottaa itseäni taas illalla niskasta kiinni ja suunnata salille tekemään tämän viikon kolmannen treenin. Tällä viikollahan se on vielä mahdollista. Viikon päästä en pääse koko loppuviikkona treenaamaan, sillä mies lähtee perjantai-aamuna mökille ja palaa kotiin vasta sunnuntaina. "Ihana" yh-viikonloppu siis luvassa, kun en voi edes mennä anopin hoteisiin sillä hänellä ja appiukolla on jotakin suunnitelmia tuolloin. Nyt kun vain pääsisi tästä armottomasta väsymyksestä eroon. Kahviakaan en uskalla keittää, sillä join jo aamulla mukillisen ja olen huomannut että useampi saa aikaan närästyksen. Huoh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti