Blogini luonteesta

Kun perustin tämän blogin vuosi sitten, suunnittelin tämän lähes yksinomaan laihdutusblogiksi. Tarvitsin jonkun paikan, jossa voisin purkaa epäonnistumisiani ja salasyöpöttelyäni, ja josta saisin mahdollisesti tukea laihdutusprojektiini. Perheestä oli tarkoitus kirjoittaa vain vähäsen. Kun paino ei kuitenkaan alkanut pudota, oli helppo "lipsahtaa" kirjoittamaan lapsista - varsinkin kun pikku-a aloitteli noihin aikoihin omaa sormiruokaseikkailuaan ja aihetta käsitteleviä blogeja ei kovinkaan paljoa netistä löytynyt.

Koko alkuvuoden kirjoitinkin lähes yksinomaan lapsista. Mitäpä sitä olisi laihduttamisestakaan kirjoittanut, kun herkut maistuivat eikä paino todellakaan pudonnut. Muutenkin tuntui, että lapsista riitti kirjoittamista vaikka kuinka paljon.

Sitten koitti toukokuu ja Superdieetti. Siitä lähtien paino on tullut alaspäin tasaisen varmasti, ja Fitfarmin dieeteissä on riittänyt kirjoittamisen aiheita muutenkin. Lapset ovatkin jääneet taka-alalle. Aina välillä käy mielessä, että voisin kirjoittaa heidänkin kuulumisiaan, mutta mitä kirjoittaisin? Iso-A:n uhmaikä jatkuu yhtä pahana kuin ennenkin, ja neiti tekee kaikkea mahdollista kiellettyä. Piirtelee seiniin, ei suostu lainkaan potalle - päiväkuivaksi kesän aikana -projekti epäonnistui täysin - ja kiusaa pikkusiskoaan. Pikku-a kasvaa ja kehittyy tasaista tahtia, tosin rauhallisemmin kuin isosiskonsa aikanaan. Jutun aihetta ei oikein ole tuntunut lasten osalta löytyvän.

Voisinhan minä toki kirjoittaa pikku-a:ssa heränneestä pienestä marakatista, joka on oppinut kiipeilemään kaikkialle mihin yltää (ja onneksi myös tulemaan esim. sängystä itse alas) ja joka kävelee jo tuettuna aika hienosti, ja yhdestä kädestä talutettuna vielä aika horjuen. Puhettakin on alkanut muodostua, sanavarasto tuntuu kasvavan viikoittain ja todella monet sanat ovat jo ihan ymmärrettäviäkin. Ruokailu sujuu mainiosti joko lusikalla, haarukalla tai sormin, ja lähes kaikki kelpaa mutta harvemmin a suostuu syötettäväksi.

Tai sitten voisin kirjoittaa miehestä ja parisuhteesta, mutta mitäköhän siitä kirjoittaisin... Mies ei muutenkaan välitä jos hänen asioistaan puhutaan ulkopuolisille (tai edes tutuille), eli ei taitaisi tykätä jos joutuisi blogitekstin aiheeksi ;)

Olisiko teillä lukijoillani jotain toiveita mistä haluaisitte kuulla? Kiva olisi myös kuulla, kuka tätä blogia oikein lukee. Varsinaisia lukijoita on tällä hetkellä 17, mutta bloggerin mukaan täällä käydään useita kymmeniä kertoja päivässä ja Buzzadorin seurannan mukaan eri kävijöitä (eli siis eri IP-osoitteista vierailuja) on viikoittain 200-300 eli ihan mukavasti. Kommentteja siis vaan kehiin :)