Kun minusta tuli rampa

Heräsin aamulla siihen, että selkääni vihloi molemmmilta puolin inhottavasti. Sauvakävelyllähän sitä paikat vetreytyvät, ajattelin. Lenkki auttoikin pariksi tunniksi, mutta vähän aikaa sitten selkä jämähti täysin! Kipu alkoi olla niin voimakas, että silmissä alkoi sumeta kun en uskaltanut vetää kunnolla henkeä. Oli pakko ottaa yksi miehelle määrätty vahva särkylääke ja pötkötellä hetki lattialla. Kipu tuntuu juilivan tuolla jossain pitkissä selkä- (vai onko ne kylki-)lihaksissa, ja on varmaan pakko jättää aikomani Liten kotitreeni tänään tekemättä.  Harmittaa, sillä en ole ehtinyt harrastaa liikuntaa yhtään niin paljon kuin kesällä superdieetin ja extran aikaan, ja se näkyy varmasti painonpudotuksen hidastumisenakin.

En kyllä yhtään tiedä, mistä selkäni minulle vihoittelee, sillä en mielestäni ole tehnyt mitään eri tavalla kuin ennen. Toivon hartaasti, ettei syyllinen ole puolitoista viikkoa käytössä ollut Svane Zenit -jenkkisänkymme! Senhän pitäisi itse asiassa vähentää selkäkipuja, ja luulisi selän kipeytyneen heti alussa ja tottuneen jo puolentoista viikon nukkumisten jälkeen uuteen patjaan. Jos syyllinen on tuo sänky, niin silloin on kyllä mennyt monta tonnia kankkulan kaivoon eikä meillä todellakaan ole varaa ostaa uutta sänkyä tilalle kun maksamme tätäkin - sekä samalla kertaa ostettua ruokailuryhmää - 40 kuukautta...

Perun myös toissapäiväiset puheet siitä, kuinka mukavia miehen iltavuorot ovat. Ovathan ne ihan kivoja silloin, kun mies herää aamulla lasten kanssa ja puuhailee heidän kanssaan koko aamupäivän, mutta eilinen oli kyllä aika väsyttävä päivä. Kävin nimittäin aamulla lasten kanssa perhekerhossa jotta mies saa olla omissa oloissaan. Kotiin tultuamme pikku-a nukkui puolentoista tunnin päiväunet, joiden jälkeen lähdimme lähes saman tien taaperojumppaan ja sieltä sisäleikkipuistoon, jonne tuli myös ystäviäni lastensa kanssa. Kotona olimme iltapala-aikaan, ja siinä vaiheessa hermoni olivat jo aika riekaleina vietettyäni lasten kanssa aivan koko päivän. Sorruinkin heikkona hetkenä syömään yhden Pätkis-biten, kun annoin pussista iso-A:lle "kakkapalkkiota", mutta pystyin kuitenkin hillitsemään itseni syömästä enempää.

Onneksi näitä viikkoja ei tosiaankaan ole usein, ja tänäänkin saan kaverin lapsineen kylään eli sosiaalinen elämä ainakin lisääntyy mukavasti mikä on kuitenkin aika positiivista :)